torstai 15. marraskuuta 2012

Muumit ovat eri juttu

Satuolennoista viimeisenä uskoin hammaspeikkoon,
eihän hammaskeiju nyt olisikaan voinut mahtua tyynyni alle!
Muumit ovat eri juttu.
Niitä voi nähdä aurinkoisena päivänä
retkeilemässä ison kuusen alla.
Räntäsateiden alkaessa muumit
nukkuvat jo talviunta
niin kuin minäkin.


Diina

Runotorstain tekstihaaste:
"Metsä oli sateesta raskas, puut aivan hiljaa. Kaikki oli lakastunut ja kuollut, mutta maatuneesta maan kamarasta
nousi kohisevalla voimalla myöhäissyksyn salainen puutarha – kiiltävien turvonneitten kasvien outo lajisto, jolla ei
ollut mitään tekemistä kesän kanssa. Paljaat mustikanvarvut olivat kellanvihreitä ja karpalot tummia kuin veri. […]
Sateen kohina ja veden solina jatkuivat muuttumattomina, niissä oli sama lempeä yksinäisyyden ja täyttymyksen ääni."

Tove Jansson: Muumilaakson marraskuu (1970),  suom. Kaarina Helakisa.

Minun metsäni

minun metsäni oli hiukan erilainen
kuin olin toivonut
räntäsade
käänsi sieluni katseen menneisyyteen
siihen aikaan
kun seisoin laiturilla villapaita päällä
ja katsoin utuista lahtea
sumuruuppari* soi jossain kaukana
ja jossain kaukana oli kalastaja

metsäni oli hiukan erilainen
en mennyt koskaan kovin syvälle yksin
minun metsässäni kuulin susien tassujen rapinan
mutta en koskaan nähnyt niitä
ehkä niitä ei ollutkaan

minun metsäni oli kallion päällä
mutta räntäsateen jälkeen
ei meri enää näkynyt korkeiden kuusten takaa

minun metsäni oli

Diina


Runotorstain haaste on tekstihaaste:"Metsä oli sateesta raskas, puut aivan hiljaa. Kaikki oli lakastunut ja kuollut, mutta maatuneesta maan kamarasta
nousi kohisevalla voimalla myöhäissyksyn salainen puutarha – kiiltävien turvonneitten kasvien outo lajisto, jolla ei
ollut mitään tekemistä kesän kanssa. Paljaat mustikanvarvut olivat kellanvihreitä ja karpalot tummia kuin veri. […]
Sateen kohina ja veden solina jatkuivat muuttumattomina, niissä oli sama lempeä yksinäisyyden ja täyttymyksen ääni."

Tove Jansson: Muumilaakson marraskuu (1970),  suom. Kaarina Helakisa.

*sumuruuppari Porin seudulla käytetty murresana, = sumusireeni.

keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Lokakuun viimeinen päivä

On niin paljon synkkiä aikoja, ettei haluaisi ajatella, mutta sitten tulee jostain rauha.
Valkoinen lumipeite, jolloin ei tarvitse yrittää tehdä puutarhatöitä.
Kahvia aamuisin, linnut ovat nähneet parhaaksi ottaa toisen aamiaispuun,
en kuitenkaan toimertunut...ehkä huomenna meilläkin olisi talia,
ja koululaisella se välipalakeksi
tummat jäljet vastasataneessa lumessa.

perjantai 15. kesäkuuta 2012

Kaneja helmassa

Jos en voi ommella mekkoa, voin ommella runon tai runoilla mekon, jossa on kaneja helmassa. Syksyn tullen niiden turkit muuttuvat ruskeiksi niin kuin ne, jotka asuivat porkkanapellon laidalla kunnes siihen istutettiin sokerijuurikkaita. "Katso äiti, kauheesti perunoita... Vai onko ne lanttuja?" Sokerijuurikkaita. Ne ovat liian makeita. Takana helmassa muutama oranssi porkkana jäljellä. Syksyn kolea sumu laskeutuu niiden päälle. Vaahteran lehdet rapisevat jäätyneessä maassa. Kuu on jossain kaukana.


Runotorstain haaste on tekstihaaste:


"Seis! Läpikulku kielletty! Minne luulet meneväsi, meressä ei ole askel-
mia. Nostosilta on jumissa, eikä minulla ole lauttaa eikä sinulla voimia,
sotilas sanoi ja upotti keihään. Eikä mitään muttia, ei mitään, ei Liisan
kaninkoloa tai läpikuljettavaa vaatekaappia: Meri makaa keihäs rinnassa
ja tuuli seisoo, on vain satuja. Mutta ritarilla on suhteita, hän voi kulkea
läpi neidon ikkunasta, jalat edellä ja tukka takana. Niin lakanat venyvät
ja avaruus, radat kohtaavat, solmut ja jalat, ulos ikkunasta, ikkunoiden
alle, lakanaköyttä ylös, meren pinnalle."


Risto Oikarinen: Puupuhaltaja, Otava 2005

Runoni on ajankohtaan nähden väärä, mikä johtuu siitä, että löysin sen kalenterini muistiinpanosivuilta äsken, kun olen vaihtamassa kalenteria uuteen. Alunperin olen kirjoittanut sen viime syksynä, mutta minusta se sopii hyvin aiheeseen.

maanantai 7. toukokuuta 2012

kevät b

puhumattomat huoneet
naamarit lojuvat lattioilla
ja tuolin kaiteilla
käytetyt katseet johdattavat
ajatukset eiliseen

ikkunoista tulvii valo
se pakottaa hymyilemään
ilman naamiota
vain huomisen voi muuttaa
koivut ovat hiirenkorvalla

tiistai 17. huhtikuuta 2012

Kevät

hiekan alle piilotetut sipulit
odotus
koiranheisipuun oksat vaasissa
pulleat silmut
odotus
peikonlehti uudessa mullassa
kevät

tiistai 27. maaliskuuta 2012

liian kapea mekko

liian kapean mekon
veden sinisen
häilyvän harmaan
yritin pukea ylleni
elämän pituisen
mutta se juuttui lantiolle
tuskastuin
väsyin
revin
liian kapean mekon
saumat auki
langanpätkät hiuksissani
luulin kelpaavani
itselleni edes
kunnes taas havahduin
väsyneeseen aamuun
kahvikupin tumma varjo
ajatusteni edessä
jossain kaukana oli
kaunis kukallinen kangas
mutta miten sinne matkustaisin
tilkitsisin ratkotut saumat
aloittaisin uuden mekon
tässä iässä?

torstai 15. maaliskuuta 2012

vapaus

muovinen ja läpinäkyvä lintujenruokintapönttö on tyhjä
apua mitäköhän naapurit mahtaa ajatella, ne on varmaan huomanneet sen
olenko naapurien vanki?
mutta mitä linnut ajattelee
etsii ruokaa eikä löydä
olenko lintujen vanki?
läppärin vanki
länsimaisen yhteiskunnan vanki
oman ajatteluni vanki ennen kaikkea
koitan täyttää mittaa
äiti tuu lukemaan
mikä on tärkeintä?