Liian pian tuli syksy,
joka vei meidät
pimeisiin iltoihin
ja me takerruimme kumpikin
keltaisiin vaahteranlehtiin
eikä ylösnousemuksen
aurinko päässyt paistamaan
itsekkyytemme läpi.
Sinä haravoit lehdet pois
ja minä mietin kuka
vierittäisi kiven
sydämistämme,
vieläkö voisi tulla
uusi kevät?
Diina
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti