perjantai 14. toukokuuta 2010

Ainoa mitä voin ajatella

...ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti.
Kukaan ei kertonut huomisesta
se jäi esiripun taakse
kun näytös loppui

sadun ja todellisuuden rajamailla
taiteilen veitsenterällä
minä sadusta todellisuuteen karkoitettu kuin Giselle
etsin
en ole vielä lakannut etsimästä.

Diina

Runotorstain haaste "ainoa mitä voin ajatella".

9 kommenttia:

  1. Toivoako satua, elääkö elämää, tämän luin runostasi.

    Luin myös toivoa.

    VastaaPoista
  2. Onko loppu onnellinen? Elivätkö elämänsä onnellisina loppuun asti ?

    Runosi herättää kysymyksiä.

    VastaaPoista
  3. Tuossa sitä onkin ajattelemista. Sadun onni kestää kunnes esirippu tai kirjankannet sulkeutuvat, elämä on etsimistä yhä uudelleen ja uudelleen. Toivottavasti myös löytämistä.

    VastaaPoista
  4. Niin. Esirippu kätkee taaksensa elämän.

    VastaaPoista
  5. Kiitos Susupetal, Hirlii, Demetrius ja erikeeper!

    VastaaPoista
  6. "Elämä on kaunein satu", sanoi H.C Andersen
    ja kyllä "he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti" toivoisin minä

    VastaaPoista
  7. Huomisesta ei tiedä ja lupaukset eivät aina pidä.
    Mutta kun sadun löytää, se päättyy onnellisesti.

    VastaaPoista
  8. Arlena, hienosti sanottu: "Mutta kun sadun löytää, se päättyy onnellisesti."
    Kiitos myös Ilona ja Oh-show-tah hoi-ne-ne!

    VastaaPoista