keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Uusi vuosi


Piha täynnä viimevuotista lunta
koti täynnä viimevuotista pölyä
aivot täynnä vanhoja ajatuksia.
Kuinka tyhjentäisin pöydän 
missä on sanojen kaatopaikka?
Tekojen kaatopaikka toisten hartioilla
omilla hartioillani kaikki taakat
vaikka joku kantoi ne ristille jo ajat sitten.
En osaa päästää irti
olen verkossa sätkivä silakka
olen uneton yö
talvi jonka lumet sulivat kesken pois
onneksi oli täysikuu.

2 kommenttia:

  1. Ahdistuksesta huolimatta tästä runosta tulee lopulta hyvä olo. Sinulla on sanojen lahja, ei kaatopaikkaa.

    VastaaPoista
  2. Kiitos, jl! Positiivista palautetta on aina mukava saada!

    VastaaPoista