Satuolennoista viimeisenä uskoin hammaspeikkoon,
eihän hammaskeiju nyt olisikaan voinut mahtua tyynyni alle!
Muumit ovat eri juttu.
Niitä voi nähdä aurinkoisena päivänä
retkeilemässä ison kuusen alla.
Räntäsateiden alkaessa muumit
nukkuvat jo talviunta
niin kuin minäkin.
Diina
Runotorstain tekstihaaste:
"Metsä oli sateesta raskas, puut aivan hiljaa. Kaikki oli lakastunut ja kuollut, mutta maatuneesta maan kamarasta
nousi kohisevalla voimalla myöhäissyksyn salainen puutarha – kiiltävien turvonneitten kasvien outo lajisto, jolla ei
ollut mitään tekemistä kesän kanssa. Paljaat mustikanvarvut olivat kellanvihreitä ja karpalot tummia kuin veri. […]
Sateen kohina ja veden solina jatkuivat muuttumattomina, niissä oli sama lempeä yksinäisyyden ja täyttymyksen ääni."
Tove Jansson: Muumilaakson marraskuu (1970), suom. Kaarina Helakisa.
torstai 15. marraskuuta 2012
Minun metsäni
minun metsäni oli hiukan erilainen
kuin olin toivonut
räntäsade
käänsi sieluni katseen menneisyyteen
siihen aikaan
kun seisoin laiturilla villapaita päällä
ja katsoin utuista lahtea
sumuruuppari* soi jossain kaukana
ja jossain kaukana oli kalastaja
metsäni oli hiukan erilainen
en mennyt koskaan kovin syvälle yksin
minun metsässäni kuulin susien tassujen rapinan
mutta en koskaan nähnyt niitä
ehkä niitä ei ollutkaan
minun metsäni oli kallion päällä
mutta räntäsateen jälkeen
ei meri enää näkynyt korkeiden kuusten takaa
minun metsäni oli
Diina
Runotorstain haaste on tekstihaaste:"Metsä oli sateesta raskas, puut aivan hiljaa. Kaikki oli lakastunut ja kuollut, mutta maatuneesta maan kamarasta
nousi kohisevalla voimalla myöhäissyksyn salainen puutarha – kiiltävien turvonneitten kasvien outo lajisto, jolla ei
ollut mitään tekemistä kesän kanssa. Paljaat mustikanvarvut olivat kellanvihreitä ja karpalot tummia kuin veri. […]
Sateen kohina ja veden solina jatkuivat muuttumattomina, niissä oli sama lempeä yksinäisyyden ja täyttymyksen ääni."
Tove Jansson: Muumilaakson marraskuu (1970), suom. Kaarina Helakisa.
*sumuruuppari Porin seudulla käytetty murresana, = sumusireeni.
kuin olin toivonut
räntäsade
käänsi sieluni katseen menneisyyteen
siihen aikaan
kun seisoin laiturilla villapaita päällä
ja katsoin utuista lahtea
sumuruuppari* soi jossain kaukana
ja jossain kaukana oli kalastaja
metsäni oli hiukan erilainen
en mennyt koskaan kovin syvälle yksin
minun metsässäni kuulin susien tassujen rapinan
mutta en koskaan nähnyt niitä
ehkä niitä ei ollutkaan
minun metsäni oli kallion päällä
mutta räntäsateen jälkeen
ei meri enää näkynyt korkeiden kuusten takaa
minun metsäni oli
Diina
Runotorstain haaste on tekstihaaste:"Metsä oli sateesta raskas, puut aivan hiljaa. Kaikki oli lakastunut ja kuollut, mutta maatuneesta maan kamarasta
nousi kohisevalla voimalla myöhäissyksyn salainen puutarha – kiiltävien turvonneitten kasvien outo lajisto, jolla ei
ollut mitään tekemistä kesän kanssa. Paljaat mustikanvarvut olivat kellanvihreitä ja karpalot tummia kuin veri. […]
Sateen kohina ja veden solina jatkuivat muuttumattomina, niissä oli sama lempeä yksinäisyyden ja täyttymyksen ääni."
Tove Jansson: Muumilaakson marraskuu (1970), suom. Kaarina Helakisa.
*sumuruuppari Porin seudulla käytetty murresana, = sumusireeni.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)