Keväällä remonttimies ajoi autonsa suoraan siihen,
eikä se tiennyt että siinä oli kasvanut koivuvanhus,
joka kaadettiin kaksikymmentä vuotta sitten.
Jäljelle jäi kanto, jota piti varoa
ettei auton pohja ota kiinni.
Jonkun vuoden päästä tulivat
madot, jotka söivät kannon,
ja linnut söivät ne madot.
Viime vuonna kaivinkone tasoitti
loputkin jäljet puusta.
Mutta minä varon yhä pohjakosketusta
enkä aja siihen.
Diina
Runotorstain aihe: kevät.