...ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti.
Kukaan ei kertonut huomisesta
se jäi esiripun taakse
kun näytös loppui
sadun ja todellisuuden rajamailla
taiteilen veitsenterällä
minä sadusta todellisuuteen karkoitettu kuin Giselle
etsin
en ole vielä lakannut etsimästä.
Diina
Runotorstain haaste "ainoa mitä voin ajatella".
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Toivoako satua, elääkö elämää, tämän luin runostasi.
VastaaPoistaLuin myös toivoa.
Onko loppu onnellinen? Elivätkö elämänsä onnellisina loppuun asti ?
VastaaPoistaRunosi herättää kysymyksiä.
Tuossa sitä onkin ajattelemista. Sadun onni kestää kunnes esirippu tai kirjankannet sulkeutuvat, elämä on etsimistä yhä uudelleen ja uudelleen. Toivottavasti myös löytämistä.
VastaaPoistaNiin. Esirippu kätkee taaksensa elämän.
VastaaPoistaKiitos Susupetal, Hirlii, Demetrius ja erikeeper!
VastaaPoista"Elämä on kaunein satu", sanoi H.C Andersen
VastaaPoistaja kyllä "he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti" toivoisin minä
Huomisesta ei tiedä ja lupaukset eivät aina pidä.
VastaaPoistaMutta kun sadun löytää, se päättyy onnellisesti.
Huominen tulee. Sen näet heti huomenna.
VastaaPoistaArlena, hienosti sanottu: "Mutta kun sadun löytää, se päättyy onnellisesti."
VastaaPoistaKiitos myös Ilona ja Oh-show-tah hoi-ne-ne!