kesä kulkee läpi pohjoisen maan jättäen kaipuun ikikesään
kuka jaksaa loputonta lämpöä jos mieli on täynnä ahdistusta
rannalla annan tuulen ottaa itseni irti ajasta
kuljettaa veden pintaa pitkin usvan kietoessa minut maisemaan
aika on meidän maa on sinun vallassasi
kuka voi ottaa hetken minulta pois
perjantai 2. heinäkuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Pidän noista elementeistä, joita käytät tässä runossa. Yksi väite ja ehdotus: toinen rivi kumoaa sen mitä ensimmäinen sanoi, mutta jos heität sen loppuun: "mikä voi ottaa hetken minulta pois/ tuskako vai ahdistus."
VastaaPoistaVai tarvitaanko sitä ollenkaan?
Kiitos, pasanen! Voisi toimia niinkin, olen vain hidas muuttamaan mitään..
VastaaPoista