Läpi seitsemän sateisen saaren
minä etsin suojapaikkaa
unelmilleni
valoisaa vapauden valkamaa
mutta sitten tulivat taas myrskytuulet
riepottelivat
raastoivat
repivät hajalleen
ja minä jäin kiinni kivenkoloon
enkä huomannut
että se olikin vain saapas
ja avojaloin on kevyempi kävellä
horisontissa näkyi se kahdeksas
vielä pitäisi ylittää vesi.
Diina
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Siulun sisimpään painuvia ruonoja, kauniita joka kirjaimellaan. Pidän näistä !
VastaaPoistaKiitos, Unelmikko!
VastaaPoistaRunossa on hyvä idea. Seitsemän sateista saarta ja horisontissa kahdeksas, juuttuminen saappaaseen joka onkin tarpeeton.
VastaaPoistaTyylillisesti runo saattaisi toimia paremmin jos sitä tiivistäisi aavistuksen verran - esimerkiksi poistamalla 7 vähiten tarpeellista sanaa. Se saattaisi antaa enemmän rytmiä ja iskevyyttä.
Sorry kun rupean tässä neuvomaan niin kuin itse olisin jokin Ruuneperi.
"Valoisaa vapauden valkamaa"... ihanaa kieltä, sanoja sai maistella ja hyvää oli! ♥
VastaaPoistaMuhadzir, kiitos kommentista, en taida kuitenkaan löytää 7 poistettavaa sanaa..
VastaaPoistaHeska, kiva, että maistui :-)
Hieno runo! Miten olikaan jäänyt huomaamatta tämä blogi.
VastaaPoista