keskiviikko 3. maaliskuuta 2010

Hajallaan

Läpi seitsemän sateisen saaren
 minä etsin suojapaikkaa
 unelmilleni
 valoisaa vapauden valkamaa

 mutta sitten tulivat taas myrskytuulet
 riepottelivat
 raastoivat
 repivät hajalleen

 ja minä jäin kiinni kivenkoloon
 enkä huomannut
 että se olikin vain saapas

 ja avojaloin on kevyempi kävellä

 horisontissa näkyi se kahdeksas
 vielä pitäisi ylittää vesi.

Diina

6 kommenttia:

  1. Siulun sisimpään painuvia ruonoja, kauniita joka kirjaimellaan. Pidän näistä !

    VastaaPoista
  2. Runossa on hyvä idea. Seitsemän sateista saarta ja horisontissa kahdeksas, juuttuminen saappaaseen joka onkin tarpeeton.

    Tyylillisesti runo saattaisi toimia paremmin jos sitä tiivistäisi aavistuksen verran - esimerkiksi poistamalla 7 vähiten tarpeellista sanaa. Se saattaisi antaa enemmän rytmiä ja iskevyyttä.

    Sorry kun rupean tässä neuvomaan niin kuin itse olisin jokin Ruuneperi.

    VastaaPoista
  3. "Valoisaa vapauden valkamaa"... ihanaa kieltä, sanoja sai maistella ja hyvää oli! ♥

    VastaaPoista
  4. Muhadzir, kiitos kommentista, en taida kuitenkaan löytää 7 poistettavaa sanaa..
    Heska, kiva, että maistui :-)

    VastaaPoista
  5. Hieno runo! Miten olikaan jäänyt huomaamatta tämä blogi.

    VastaaPoista