Paidassa reikä
se on sielun pakopaikka
kun peili karkasi käsistä
lakkasi toistamasta kasvojasi
palaset lattialla
parsimaton paita
kaikuvat muistoja
ajasta jolloin ulkona haukkui koira.
Diina
Runotorstain haastena oli ote Caj Wester bergin runosta:
muistot kaikuvat loputtomina
kuin vastakkaiset peilit
eikä niitten kautta voi astua kuin toisiin
itsensä kuviin,
ulkona taivaanrannan tähti, kumipallo, ja koira
Caj Westerberg, kokoelmasta Uponnut Venetsia (Otava 1972)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kaunista, pidän etenkin ensimmäisestä säkeistöstä.
VastaaPoistaKiitos Hilbert!
VastaaPoistaTässä on jotain, mitä en osaa määritellä sen tarkemmin, mutta sen osaan sanoa, että pidän tästä.
VastaaPoistaKiitos Railaterttu! Vaihdoin vielä oli-sanan haukkui-sanaan, soljuu paremmin..
VastaaPoista