torstai 25. marraskuuta 2010

Raja

tuuli käy yhä kylmemmäksi
eikä ihon lämpö enää osu sieluun saakka
mikä on rakkauden ja vihan raja
vai onko sitä
Kirjoitti klo
Tunnisteet: ,

11 kommenttia:

  1. SusuPetal25. marraskuuta 2010 klo 9.43

    Rakkauden ja vihan raja on hiuksen hieno, joskus olematon.
    Voimakkaita tunteita, sekaantuvat toisiinsa, niin kuin runostasi luin.

    VastaaPoista
  2. arleena25. marraskuuta 2010 klo 16.17

    Sitä häilyvää rajaa ei aina tunnista. Ellei tunne vihaa ei voi tuntea rakkautta.

    VastaaPoista
  3. pasanen25. marraskuuta 2010 klo 16.39

    Hyviä rinnastuksia; entä jos runon lopettaisi kolmanteen riviin ja ilman kysymystä "mikä on"?

    VastaaPoista
  4. erikeeper25. marraskuuta 2010 klo 16.52

    Onneksi sydän lämmittää jos iho ei jaksa tai pysty.

    VastaaPoista
  5. helanes25. marraskuuta 2010 klo 17.09

    Voi muuttua railoksi.

    VastaaPoista
  6. Liplatus25. marraskuuta 2010 klo 17.29

    Häilyvää, pienikin tuulenvire sen voi muuttaa.

    VastaaPoista
  7. Katri 25. marraskuuta 2010 klo 21.31

    Kiitos SusuPetal, arleena, pasanen, erikeeper, helanes ja Liplatus!!!!!

    VastaaPoista
  8. Hirlii26. marraskuuta 2010 klo 17.57

    Ei viha/suuttumus/kiukku ole poissa rakkaudesta, siihen kuuluu kaikki tunteet. Niinhän se näkymätön lapsikin tuli näkyväksi Tove Jansson tarinassa: kiukun voimalla.

    VastaaPoista
  9. Diina27. marraskuuta 2010 klo 2.35

    Kiitos Hirlii!

    VastaaPoista
  10. unelmikko27. marraskuuta 2010 klo 9.38

    Yhdessä kulkevat, häilyvä raja. Tunteet elämässä kaikki sallittuja laidasta laitaan kunhan ei jää liian pitkäksi "aikaa päälle".
    Kun lyö yksiin äärilaidat ja jakaa kahtia niin saa hyvän keskiarvon. Joskus vain joku tunne saa ylivallan, mutta silloin vastakkainenkin tunne tuntuu taivaalliselta kokea. Kaunis ja elämänmakuinen runosi on.

    VastaaPoista
  11. Diina27. marraskuuta 2010 klo 9.57

    Kiitos, unelmikko! Niinhän se menee..

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)