Nukkuisitko

jos saisit nukkua tuhat vuotta
ennen kuin prinssi herättää
nukkuisitko nukkuisitko
vai laittaisitko herätyskellon soimaan

odottaisitko odottaisitko
katsoisitko kelloa
vielä 378 vuotta jäljellä
malttaisitko malttaisitko

levätä?

Syksy

Yhtäkkiä kaikki lehdet ovat pudonneet.
Alastomuus.
Tahtoisin käpertyä johonkin lämpimään
ja paeta kylmyyttä,
 mutta mihin minä itseäni pakenisin?

Diina

Peluri

pelaatko sinä näitä pelejä
pasianssia ja midas mahjongia
ja mitä niitä nyt on
no et tietenkään
sinä olet nuori ja rakastunut

mutta kun kaksikymmentä vuotta
on kulunut
olet yksin
rakkaus on haihtunut
pelaat näitä pelejä
unohtaaksesi

että pyykit piti pestä
ja ruoka laittaa
pelaat näitä pelejä
unohtaaksesi
että rakkaus
oli niin vaikea

oli liikaa hoidettavia asioita
kortit loppuivat kesken
pelaat näitä pelejä
 unohdit
että oli rakkaus

pitsiverhot
vihreä sammal
valo
kohta voi huutaa kevättä

Lokakuu

lokakuu hautaa kesän
marraskuussa ei löydy yhtään kukkaa
vain sumu
tyhjät oksat
mustat pellot
kalpeat rannat
odottamaton rauha
nyt voi luovuttaa
on levon aika

Kaipaus

sopimattomat ajat peittivät alleen hyvät aikomukset
 ja melkein valmiit teot
halut menivät ristiiin
ilta oli toiselle liian väsynyt
päivällä sinä katosit kiireeseen

toiset parit istuvat vierekkäin sohvalla
 katsovat sisustusohjelmaa ja jääkiekkoa
mutta meillä ei ollut olohuonetta
eikä televisiota
joskus minulla oli aikaa ajatella meitä
mutta silloinkin olit kaukana

emme kohdanneet edes auton etupenkillä
 matkalla yhteen kevätjuhlaan monista
matka oli pitkä
minä jäin toiseen reunaan katsomaan
kuinka muut menivät ohi
oliko meillä joskus joku
tavoite joka jäi saavuttamatta


Runotorstain haaste "kaipaus". Runo on ehkä vähän viimeistelemätön...

Tatuoidut

kalliolla tatuoidut ihmiset kadottaneet itsensä luulevat olevansa kartalla
tatuoitu valheilla väärillä totuuksilla ja kuvitelmilla jotka eivät kestä yön pimeyttä
jääkö tilaa auringolle jos ruumis on kokonaan tatuoitu
jääkö tilaa totuudelle jos mieli on kokonaan vangittu

Oma piha

oma piha on vieras maa
unen varjot kätkevät oudot sipulit maahan
enkä näe niitä kukkia joita sade kastelee

oma piha on vieras laulu
jonka sävel sulkee menninkäisten portin
siniset linnut nukkuvat puiden varjojen oksilla

oma piha on vieras tanssi
joka kutsuu heräämään kukkivaan kevääseen
näkemään kätketyt sipulit
ja sananjalkojen polun

Diina

Kylmä kevät

kuoleva peikonlehti ikkunalla
vastasyntynyt keijupuku vaatepuulla
kevään vihreä antaa vielä odottaa
flunssa pitkästä kylmästä keväästä
keijukainen kohmettui
ennen auringonsäteitä
vielä odotan metsätähtiä
valkoista mattoa varpaiden alle
lämpöä

Diina

Kirjasto

tammikuun pitkät varjot
kitkerä bensan haju
sieraimissani
jos haluan kirjastoon
on kohdattava
kaupungin kolea kevät


Runotorstain haaste: Kirjasto

Liukas

näen viestejä jalanjäljissä lumella
yrititkö kertoa minulle
miten liukas tie voi olla
jos ei löydä suuntaviittoja?


Runotorstain haaste: Liukas

Muovin viemää

irvokkaan väriset muoviesineet törröttävät lumen alta
naapurin pihamaalla
ja meillä (mutta se on vaikeampi huomata)
kuorrutamme pihamme leluilla
haluamme lapsillemme sitä parasta
josta itse jäimme paitsi
ja minkä luulimme tärkeäksi
kun emme jaksaneet pysähtyä ajattelemaan
mikä on muovin hinta lastenlapsillemme

Neljänkympin kriisi

Olen vanha ruma äkäinen akka jonka elämä meni jo. En tiedä mihin enkä mistä se tuli. Mikä oli sen tarkoitus ja mistä sen synkät sävyt. Epäonnistunut kaikessa mitä ei tiennytkään yrittäneensä. Kärsimyksen jaksaa paremmin jos löytää sille jonkun merkityksen. Nyt olisi koston aika, mutta olen vieläkin se kiltti tyttö ja mitä Jumalakin tästä sanoisi jos asettuisin vasten paremmin tietäviä mikä on minulle hyväksi pitää ymmärtää muita. Se on sinun värisi se sopii sinulle. S-marketista se norjanlohifile ja vitamiinit. Ja miksi et vastaa kun soitan ai oletko töissä. Miten niin väsynyt sinä syöt suolaa liian vähän.

pulkkamäki

elämä on pulkkamäki

ohi aina liian nopeasti

elämä on pulkkamäki

jossa puiden latvat vaihtuvat 

arvaamatta niiden juuriin

kuitenkin

elämä on pulkkamäki

nauti siitä!

Kolmetoista

totuus ei koskaan kuole
eikä hotellissa ole kolmattatoista kerrosta
mutta onhan meitä jotka
hautasimme itsemme elävältä


Runotorstain haaste KOLMETOISTA

Runossa ei ehkä ole päätä eikä häntää, mutta tällaisia lauseita tulvi päähäni työpäivän lomassa :)

Uusi vuosi

Piha täynnä viimevuotista lunta

koti täynnä viimevuotista pölyä

aivot täynnä vanhoja ajatuksia.

Kuinka tyhjentäisin pöydän 

missä on sanojen kaatopaikka?

Tekojen kaatopaikka toisten hartioilla

omilla hartioillani kaikki taakat

vaikka joku kantoi ne ristille jo ajat sitten.

En osaa päästää irti

olen verkossa sätkivä silakka

olen uneton yö

talvi jonka lumet sulivat kesken pois

onneksi oli täysikuu.

Muumit ovat eri juttu

Satuolennoista viimeisenä uskoin hammaspeikkoon,
eihän hammaskeiju nyt olisikaan voinut mahtua tyynyni alle!
Muumit ovat eri juttu.
Niitä voi nähdä aurinkoisena päivänä
retkeilemässä ison kuusen alla.
Räntäsateiden alkaessa muumit
nukkuvat jo talviunta
niin kuin minäkin.


Diina

Runotorstain tekstihaaste:
"Metsä oli sateesta raskas, puut aivan hiljaa. Kaikki oli lakastunut ja kuollut, mutta maatuneesta maan kamarasta
nousi kohisevalla voimalla myöhäissyksyn salainen puutarha – kiiltävien turvonneitten kasvien outo lajisto, jolla ei
ollut mitään tekemistä kesän kanssa. Paljaat mustikanvarvut olivat kellanvihreitä ja karpalot tummia kuin veri. […]
Sateen kohina ja veden solina jatkuivat muuttumattomina, niissä oli sama lempeä yksinäisyyden ja täyttymyksen ääni."

Tove Jansson: Muumilaakson marraskuu (1970),  suom. Kaarina Helakisa.