Elämä on teatteri,
jossa olen yhtä aikaa näyttelijä ja katsoja.
Joskus roolit menevät sekaisin,
enkä tiedä, ketä näyttelen.
Vai jäinkö katsomon hämärään
vai onko katsomokin rooli,
joka pitää viedä loppuun
ennen uutta näytöstä?
Ja kuka kirjoitti näytelmän,
jonka vuorosanat hukkasin?
Diina
Runotorstain aihe "tunne".
torstai 10. maaliskuuta 2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Joskus tuntuu, että joku puhuu vieraita vuorosanoja minun kauttani...
VastaaPoistaElämän vertaaminen teatteriin ei ehkä ole kaikkein tuorein ajatus, mutta pidän hukkuneista vuorosanoista.
VastaaPoistaElämä on yhtä suurta näytelmää.
VastaaPoistaKiitos kommenteista!
VastaaPoistaTotta, ei ole kovin omaperäistä tunteentulkintaa tällä kertaa..
Juuri niin vuoroin katsomossa ja näyttämöllä, sitä se elämässä on.
VastaaPoistaMinäkin pidin hukatuista vuorosanoista.
VastaaPoista