Runotorstain haaste on tekstihaaste:
"Seis! Läpikulku kielletty! Minne luulet meneväsi, meressä ei ole askel-
mia. Nostosilta on jumissa, eikä minulla ole lauttaa eikä sinulla voimia,
sotilas sanoi ja upotti keihään. Eikä mitään muttia, ei mitään, ei Liisan
kaninkoloa tai läpikuljettavaa vaatekaappia: Meri makaa keihäs rinnassa
ja tuuli seisoo, on vain satuja. Mutta ritarilla on suhteita, hän voi kulkea
läpi neidon ikkunasta, jalat edellä ja tukka takana. Niin lakanat venyvät
ja avaruus, radat kohtaavat, solmut ja jalat, ulos ikkunasta, ikkunoiden
alle, lakanaköyttä ylös, meren pinnalle."
Risto Oikarinen: Puupuhaltaja, Otava 2005
Runoni on ajankohtaan nähden väärä, mikä johtuu siitä, että löysin sen kalenterini muistiinpanosivuilta äsken, kun olen vaihtamassa kalenteria uuteen. Alunperin olen kirjoittanut sen viime syksynä, mutta minusta se sopii hyvin aiheeseen.
Kas, sinäkin olet syksyisissä tunnelmissa. :) Mietin, onko muun värisiä porkkanoita kuin oransseja? Tuo jäätyneiden lehtien rapina on hyvä havainto!
VastaaPoistailoinen runo.. pirteitä havaintoja.. tykkään
VastaaPoistaKiitos Johanna ja Aikatherine!
VastaaPoistaAjatus mekon runoilemisesta tai runon ompelemisesta tuntuu hyvältä.
VastaaPoistaP.S. Sokerijuurikaspihvit ovat herkullisia vuohenjuuston kanssa ;)
Ihana alku runossa!
VastaaPoistaHei jl, enpä ole tainnut maistaa sokerijuurikaspihviä!
VastaaPoistaKiitos, Hilbert!