missä on se kesäyö
usvainen ruohikko jalkojen alla
rannassa tuoksuu mesiangervo
ja nuotiolla paistettu makkara
aamunkajo jo idässä
vielä tyyntynyt meri lännessä
kesäyö jäi vuosien taakse
sinne missä oli yhteiset kävelylenkit ja kääretortut
yhteinen kaipuu ajasta
jolloin ei tarvitsisi erota
mutta se ei ollutkaan totta
tulikin aika
joka menetti merkityksensä
muut askareet valtasivat ajan
yhteys ja luottamus
jäivät kesäyöhön
ylpeys ja itsekkyys toi arjen
kesäyö jäi vuosien taakse
sinne missä oli yhteiset kävelylenkit ja kääretortut
yhteinen kaipuu ajasta
jolloin ei tarvitsisi erota
mutta se ei ollutkaan totta
tulikin aika
joka menetti merkityksensä
muut askareet valtasivat ajan
yhteys ja luottamus
jäivät kesäyöhön
ylpeys ja itsekkyys toi arjen
enkä minä ole leiponut kääretorttuja kohta kolmeenkymmeneen vuoteen
Voi pidin tästä, se liikautteli sisimpää. Haikea runo luopumisesta ja ihmiselosta.
VastaaPoista