Lokakuu

lokakuu hautaa kesän
marraskuussa ei löydy yhtään kukkaa
vain sumu
tyhjät oksat
mustat pellot
kalpeat rannat
odottamaton rauha
nyt voi luovuttaa
on levon aika

Kaipaus

sopimattomat ajat peittivät alleen hyvät aikomukset
 ja melkein valmiit teot
halut menivät ristiiin
ilta oli toiselle liian väsynyt
päivällä sinä katosit kiireeseen

toiset parit istuvat vierekkäin sohvalla
 katsovat sisustusohjelmaa ja jääkiekkoa
mutta meillä ei ollut olohuonetta
eikä televisiota
joskus minulla oli aikaa ajatella meitä
mutta silloinkin olit kaukana

emme kohdanneet edes auton etupenkillä
 matkalla yhteen kevätjuhlaan monista
matka oli pitkä
minä jäin toiseen reunaan katsomaan
kuinka muut menivät ohi
oliko meillä joskus joku
tavoite joka jäi saavuttamatta


Runotorstain haaste "kaipaus". Runo on ehkä vähän viimeistelemätön...

Tatuoidut

kalliolla tatuoidut ihmiset kadottaneet itsensä luulevat olevansa kartalla
tatuoitu valheilla väärillä totuuksilla ja kuvitelmilla jotka eivät kestä yön pimeyttä
jääkö tilaa auringolle jos ruumis on kokonaan tatuoitu
jääkö tilaa totuudelle jos mieli on kokonaan vangittu

Oma piha

oma piha on vieras maa
unen varjot kätkevät oudot sipulit maahan
enkä näe niitä kukkia joita sade kastelee

oma piha on vieras laulu
jonka sävel sulkee menninkäisten portin
siniset linnut nukkuvat puiden varjojen oksilla

oma piha on vieras tanssi
joka kutsuu heräämään kukkivaan kevääseen
näkemään kätketyt sipulit
ja sananjalkojen polun

Diina

Kylmä kevät

kuoleva peikonlehti ikkunalla
vastasyntynyt keijupuku vaatepuulla
kevään vihreä antaa vielä odottaa
flunssa pitkästä kylmästä keväästä
keijukainen kohmettui
ennen auringonsäteitä
vielä odotan metsätähtiä
valkoista mattoa varpaiden alle
lämpöä

Diina

Kirjasto

tammikuun pitkät varjot
kitkerä bensan haju
sieraimissani
jos haluan kirjastoon
on kohdattava
kaupungin kolea kevät


Runotorstain haaste: Kirjasto

Liukas

näen viestejä jalanjäljissä lumella
yrititkö kertoa minulle
miten liukas tie voi olla
jos ei löydä suuntaviittoja?


Runotorstain haaste: Liukas

Muovin viemää

irvokkaan väriset muoviesineet törröttävät lumen alta
naapurin pihamaalla
ja meillä (mutta se on vaikeampi huomata)
kuorrutamme pihamme leluilla
haluamme lapsillemme sitä parasta
josta itse jäimme paitsi
ja minkä luulimme tärkeäksi
kun emme jaksaneet pysähtyä ajattelemaan
mikä on muovin hinta lastenlapsillemme

Neljänkympin kriisi

Olen vanha ruma äkäinen akka jonka elämä meni jo. En tiedä mihin enkä mistä se tuli. Mikä oli sen tarkoitus ja mistä sen synkät sävyt. Epäonnistunut kaikessa mitä ei tiennytkään yrittäneensä. Kärsimyksen jaksaa paremmin jos löytää sille jonkun merkityksen. Nyt olisi koston aika, mutta olen vieläkin se kiltti tyttö ja mitä Jumalakin tästä sanoisi jos asettuisin vasten paremmin tietäviä mikä on minulle hyväksi pitää ymmärtää muita. Se on sinun värisi se sopii sinulle. S-marketista se norjanlohifile ja vitamiinit. Ja miksi et vastaa kun soitan ai oletko töissä. Miten niin väsynyt sinä syöt suolaa liian vähän.

pulkkamäki

elämä on pulkkamäki

ohi aina liian nopeasti

elämä on pulkkamäki

jossa puiden latvat vaihtuvat 

arvaamatta niiden juuriin

kuitenkin

elämä on pulkkamäki

nauti siitä!

Kolmetoista

totuus ei koskaan kuole
eikä hotellissa ole kolmattatoista kerrosta
mutta onhan meitä jotka
hautasimme itsemme elävältä


Runotorstain haaste KOLMETOISTA

Runossa ei ehkä ole päätä eikä häntää, mutta tällaisia lauseita tulvi päähäni työpäivän lomassa :)

Uusi vuosi

Piha täynnä viimevuotista lunta

koti täynnä viimevuotista pölyä

aivot täynnä vanhoja ajatuksia.

Kuinka tyhjentäisin pöydän 

missä on sanojen kaatopaikka?

Tekojen kaatopaikka toisten hartioilla

omilla hartioillani kaikki taakat

vaikka joku kantoi ne ristille jo ajat sitten.

En osaa päästää irti

olen verkossa sätkivä silakka

olen uneton yö

talvi jonka lumet sulivat kesken pois

onneksi oli täysikuu.

Muumit ovat eri juttu

Satuolennoista viimeisenä uskoin hammaspeikkoon,
eihän hammaskeiju nyt olisikaan voinut mahtua tyynyni alle!
Muumit ovat eri juttu.
Niitä voi nähdä aurinkoisena päivänä
retkeilemässä ison kuusen alla.
Räntäsateiden alkaessa muumit
nukkuvat jo talviunta
niin kuin minäkin.


Diina

Runotorstain tekstihaaste:
"Metsä oli sateesta raskas, puut aivan hiljaa. Kaikki oli lakastunut ja kuollut, mutta maatuneesta maan kamarasta
nousi kohisevalla voimalla myöhäissyksyn salainen puutarha – kiiltävien turvonneitten kasvien outo lajisto, jolla ei
ollut mitään tekemistä kesän kanssa. Paljaat mustikanvarvut olivat kellanvihreitä ja karpalot tummia kuin veri. […]
Sateen kohina ja veden solina jatkuivat muuttumattomina, niissä oli sama lempeä yksinäisyyden ja täyttymyksen ääni."

Tove Jansson: Muumilaakson marraskuu (1970),  suom. Kaarina Helakisa.

Minun metsäni

minun metsäni oli hiukan erilainen
kuin olin toivonut
räntäsade
käänsi sieluni katseen menneisyyteen
siihen aikaan
kun seisoin laiturilla villapaita päällä
ja katsoin utuista lahtea
sumuruuppari* soi jossain kaukana
ja jossain kaukana oli kalastaja

metsäni oli hiukan erilainen
en mennyt koskaan kovin syvälle yksin
minun metsässäni kuulin susien tassujen rapinan
mutta en koskaan nähnyt niitä
ehkä niitä ei ollutkaan

minun metsäni oli kallion päällä
mutta räntäsateen jälkeen
ei meri enää näkynyt korkeiden kuusten takaa

minun metsäni oli

Diina


Runotorstain haaste on tekstihaaste:"Metsä oli sateesta raskas, puut aivan hiljaa. Kaikki oli lakastunut ja kuollut, mutta maatuneesta maan kamarasta
nousi kohisevalla voimalla myöhäissyksyn salainen puutarha – kiiltävien turvonneitten kasvien outo lajisto, jolla ei
ollut mitään tekemistä kesän kanssa. Paljaat mustikanvarvut olivat kellanvihreitä ja karpalot tummia kuin veri. […]
Sateen kohina ja veden solina jatkuivat muuttumattomina, niissä oli sama lempeä yksinäisyyden ja täyttymyksen ääni."

Tove Jansson: Muumilaakson marraskuu (1970),  suom. Kaarina Helakisa.

*sumuruuppari Porin seudulla käytetty murresana, = sumusireeni.

Lokakuun viimeinen päivä

On niin paljon synkkiä aikoja, ettei haluaisi ajatella, mutta sitten tulee jostain rauha.
Valkoinen lumipeite, jolloin ei tarvitse yrittää tehdä puutarhatöitä.
Kahvia aamuisin, linnut ovat nähneet parhaaksi ottaa toisen aamiaispuun,
en kuitenkaan toimertunut...ehkä huomenna meilläkin olisi talia,
ja koululaisella se välipalakeksi
tummat jäljet vastasataneessa lumessa.

Kaneja helmassa

Jos en voi ommella mekkoa, voin ommella runon tai runoilla mekon, jossa on kaneja helmassa. Syksyn tullen niiden turkit muuttuvat ruskeiksi niin kuin ne, jotka asuivat porkkanapellon laidalla kunnes siihen istutettiin sokerijuurikkaita. "Katso äiti, kauheesti perunoita... Vai onko ne lanttuja?" Sokerijuurikkaita. Ne ovat liian makeita. Takana helmassa muutama oranssi porkkana jäljellä. Syksyn kolea sumu laskeutuu niiden päälle. Vaahteran lehdet rapisevat jäätyneessä maassa. Kuu on jossain kaukana.


Runotorstain haaste on tekstihaaste:


"Seis! Läpikulku kielletty! Minne luulet meneväsi, meressä ei ole askel-
mia. Nostosilta on jumissa, eikä minulla ole lauttaa eikä sinulla voimia,
sotilas sanoi ja upotti keihään. Eikä mitään muttia, ei mitään, ei Liisan
kaninkoloa tai läpikuljettavaa vaatekaappia: Meri makaa keihäs rinnassa
ja tuuli seisoo, on vain satuja. Mutta ritarilla on suhteita, hän voi kulkea
läpi neidon ikkunasta, jalat edellä ja tukka takana. Niin lakanat venyvät
ja avaruus, radat kohtaavat, solmut ja jalat, ulos ikkunasta, ikkunoiden
alle, lakanaköyttä ylös, meren pinnalle."

Risto Oikarinen: Puupuhaltaja, Otava 2005

Runoni on ajankohtaan nähden väärä, mikä johtuu siitä, että löysin sen kalenterini muistiinpanosivuilta äsken, kun olen vaihtamassa kalenteria uuteen. Alunperin olen kirjoittanut sen viime syksynä, mutta minusta se sopii hyvin aiheeseen.

kevät b

puhumattomat huoneet
naamarit lojuvat lattioilla
ja tuolin kaiteilla
käytetyt katseet johdattavat
ajatukset eiliseen

ikkunoista tulvii valo
se pakottaa hymyilemään
ilman naamiota
vain huomisen voi muuttaa
koivut ovat hiirenkorvalla