torstai 29. huhtikuuta 2010

Keväällä

Keväällä remonttimies ajoi autonsa suoraan siihen,
eikä se tiennyt että siinä oli kasvanut koivuvanhus,
joka kaadettiin kaksikymmentä vuotta sitten.
Jäljelle jäi kanto, jota piti varoa
ettei auton pohja ota kiinni.

Jonkun vuoden päästä tulivat
madot, jotka söivät kannon,
ja linnut söivät ne madot.
Viime vuonna kaivinkone tasoitti
loputkin jäljet puusta.
Mutta minä varon yhä pohjakosketusta
enkä aja siihen.

Diina

Runotorstain aihe: kevät.

13 kommenttia:

  1. Muistiin syöpynyt koivu. Tarina runona sopi oivasti

    VastaaPoista
  2. Elämän kiertokulku, kuka mahtoi syödä linnut? Kissa?

    VastaaPoista
  3. Kiitos jl, arleena ja Demetrius!

    VastaaPoista
  4. Muistinvarainenkolari olisikin ovela. Vakuutusyhtiö olisi miälissään :)

    VastaaPoista
  5. Kiitos isopeikko!

    Itseasiassa yritin tässä kuvata sitä, miten ihmiselle jää päälle kaikenlaisia käyttäytymismalleja, joita ei huomaa kyseenalaistaa.

    VastaaPoista
  6. muistijälkiä... mukavasti kuvattu; katsoin muutamaankin kertaan blogikuvaasi runoa lukiessani...:)

    VastaaPoista
  7. Viehättävä kurkistus henkilökohtaiseen aikaperspektiiviin!

    VastaaPoista
  8. Pidin tästä, kuvaava runo tavoista tottumuksista.

    VastaaPoista
  9. Kiitos Crane, tulkitsen kohteliaisuudeksi :-)
    kiitos myös Marjattah, SusuPetal ja helanes!

    VastaaPoista
  10. viehättävä, herttainen runo. minä tulkitsin tämän kunioituksena poissa olevalle - vaikka puuvanhusta ei enää ole paikka jossa se ennen kasvoi on edelleen sen reviiriä - ja elämän jatkumista ja kierokulkua - madot, linnut, tasoitukset.

    VastaaPoista